torstai 31. lokakuuta 2013

Kummitusjuttu

Halloween on täällä taas ja vaikkei sitä varsinaisesti Suomessa juhlitakkaan, niin voisin sen kunniaksi jakaa oman kummitusstoorini. Minä en usko varsinaisesti kummituksiin, sillä uskon Jumalaan, mutta sillä kertaa meinaan nous kaikki karvat pystyyn ja varmaan osa tukkaakin.

Ipana oli ihan pieni, ehkä kuukauden ikäinen ja istuimme kaverini kanssa katsomassa illalla puolenyön aikaan elokuvaa ja keittelemässä pulloja. Minulla oli useampi pullo Ipanalle ja keitin ne aina illan päätteeksi. Osa oli kiehumassa, osa paperin päällä ja osa odotti väärinpäin tiskipöydällä pataan pääsyä. En nyt muista elokuvan nimeä, tai edes mitä katsoimme. Hieroin kaverini hartioita, hän istui jalkojeni välissä kun äkkiä hyppäsin pystyyn ja huudahdin: "Näitsä ton?!". Ei ollu nähny. Näin miten pullo oli liikkunut pöydällä itsestään ainakin kahdenkymmenen sentin verran, "Toi pullo liikkui just itsestään" minä sopersin kauhun ja itkun sekaisin tuntein. Mentiin tiskipöydän viereen ja tuijotettiin pulloja, kun pari niistä alkoi yhtäkkiä täristä. Kädet vapisten ojensin kättä vapisevaa pulloa kohti, jolloin se liikahti sentin mun kättä kohti ja oltiin molemmat saada paskahalvaus. "Sano, pliis, että säkin näit ton?" Katseltiin toisiamme pelokkaina. En muista tarkalleen loppuko se pullojen keitto sitten siihen, mutta sinä yönä nukuttiin meinaan valot päällä. Pari päivää myöhemmin yritin Iskälle todistaa kummitusten olemassa olon näyttää, mitä oli tapahtunut ja toistin olosuhteet; sama aika, kiehuva vesi ja pullot märällä tiskipöydällä nurinperin, jos se olis ollu sittenkin jotain, että lämpö + vesi on yhtäkuin ihan mitä vaan, mutta ne pullot ei liikahtanukkaan.
Eikä koskaan sen jälkeen..

1 kommentti:

  1. Huh, aikas pelottavaa! Itsekään en kummituksiin varsinaisesti usko samasta syystä. Olen taipuvainen ajattelemaan, että ehkä ne ovat demoneita tai mahdollisesti ihmisestä voi jäädä "jälki". Mehän olemme energiaa, joten ehkä jätämme osan energiastamme jälkeemme...? Eli jos joskus olet ollut todella onnellinen jossain, voi joku joskus paljon myöhemmin kuulla naurusi siellä...? En silti tiedä, tätä täytyy vielä pohtia. :)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit, rustaa jotaki!