perjantai 14. maaliskuuta 2014

Neuvola

Taas se olis edessä. Onneks viimeisiä kertoja. Listasin aineessani, joka kuuluu ainekirjoitushaasteeseen (ja tulee julkaisuun myöhemmin), asioita, jotka pahoittaa mielen. Aineesta tuli muutenkin pitkä, joten kiteydyin vain muutamiin, mutta jos oikeasti haluaa tuntea tekevänsä kaiken väärin ja itsensä huonoksi äidiksi, niin kannattaa mennä neuvolaan. Meillä on ollut 4 eri neuvolaa ja olen ollut ystävien mukana ja KAIKKI antavat ihan eri ohjeita. Jos sitten selität, että vauva nukahtaa paremmin vellin kanssa ja ei siihen ennenkää oo kuoltu, niin neuvola hymyilee kärsivää hymyä ja kirjoittaa ettei äiti kuuntele neuvolan ohjeita. Me on selvitty joo-joo-joo meiningillä hyvin, mutta sitten on semmoi kun ne käyrät. Ipanan pituus on menny mukavasti keskikäyrän yläpuolella aina tasaisesti, mutta paino sen sijaan siksakkia reilusti ylhäältä reilusti alas. Olen siis kuunnellu sata kertaa miten oikea ja riittävä ruokinta vaikuttaa kasvuun ja pitää pitää huoli, että syö tarpeeksi, kuin myös ei saa syöttää liikaa kun lapsena opitut ruokatavat kantaa aikuiseksi asti ja blaa blaa blaa. Noh, näistä on kanssa selvitty joo-kyllä-tämä selvä-mentaliteetillä, mutta sitten puhkesikin tämä reuma ja mukaan tuli kortisonihoidot. Meillä tietysti ei voinut siunaantua viereisessä kopissa olevaa reuman tuntevaa neuvolan tätiä, koska neuvolat menee asuinpaikan mukaan. Noh, kortisonihan aiheutti sen, että likan pituuskasvu stoppas ko seinään ja se rupes turpoon ko pullataikina. Neuvola huomautti liikunnan puutteesta ja reilusta ylipainosta, johon mä huomautin kortisonista ja ammattitaitois(emm)ista lääkäreistä, jotka tilannetta seuraa eivätkä ole huolissaan, vaan päin vastoin sanovat, että tilanne korjaantuu kun kortisoni lopetetaan. Juu ei tää kaikki kyllä selity turvoituksella. Vastasin, että hän voi ihan itsekin katsoa, että selvä syy yhteys pituuslasvun hidastumiseen ja vetosin taas reumalääkäreihin ja siihen oli hänen sillä kertaa tyydyttävä. Sain kuitenkin tyytymättömiä katseita vastaukseksi. Sitten kun mutsi vielä aloitti saman rallin, että pitäs katsoa miten Ipana syö, kun on selkeästi ylipainoinen, olin jo ihan itkun partaalla. Noh, sitten tässä kävikin niin, että Ipanan tilanne alkoi viime kesänä ratkaisevasti muuttua. Ei enää kortisonia. Muutos ulkoisesti tapahtui myös hyvin nopesti ja sen huomasi kaikki. Ipana rupesi kaventumaan silmissä ja pituutta tuli puolessa vuodessa 7cm. Olisiko sittenkin voinut olla, että minä olin oikeassa ja reumalääkärit? Myös äiti pyysi anteeksi huomattuaan muutoksen. Nyt olis muutaman viikon päästä edessä Ipanan neuvola ja pitäis mennä sinne voittajafiiliksin, että mä olin oikeassa, mun lapsessa ei ole vikaa, mutta lähinnä vaan ahdistaa. Missä kaikki kannustavat neuvolat ovat, jotka sanovat kuinka hyvää työtä olet tehnyt? On varmasti vaikea arvioida lasta yhden käynnin vuodessa perusteella, mutta sitä suuremmalla syyllä heidän ei kuuluis tuomita ja jos on sairaus mitä he ei ymmärrä, niin viitsisi edes ottaa selvää asioista. Mä en edes ymmärrä miks mä ees otan tän näin raskaasti, kun ei sil oo yhtään mtn merkitystä mitä ne siellä sanoo. Laitan tähän loppuun vielä kuvan Ipanasta ennen reumaa, kortisonihoitojen aikana ja nyt kun siitä on selvitty, niin tekin näette muutoksen, mikä tapahtu jo pelkästään kasvoissa.
Eka kuva syksy 2011, toinen kuva kesä 2013 ja kolmas kuvä tänään.

5 kommenttia:

  1. Onko neuvolassa pakko käydä? Siis kysyn, koska en oikeasti tiedä. Käsittääkseni oma äitini kävi kerran tarkistuttamassa minut synnytyksen jälkeen ja sen jälkeen seuraava tarkistus olikin ala-asteen terveydenhoitajalla. Tietysti ajat olivat toiset silloin... Kylläpä Ipana on nätti tyttö. :) Juu, oikeassa olit, selvä ero. :)

    VastaaPoista
  2. Neuvolassa ei ole pakko käydä, mutta se on suotavaa ja sen kuuluis olla se paikka mistä saa apua tukea ja neuvoja. Neuvolalääkärossä olis lanssa hyvä käydä kun ne seuraa et sun laps kehittyy normaalisti. Lisäks neuvolasta saadaan kaikki rokotteet rokotusohjelman mukaisesti, eli ei ne ihan läpeensä pahoi paikkoi oo. Meil esim. On kiva neuvolalääkäri. Mut ne idiootit neuvolaihmiset ja alati muuttuvat ohjeistukset ja niiden asenne tekee siitä käynnistä epämiellyttävän.

    VastaaPoista
  3. Okei. Juu no, törkeäähän tuollainen on. Jokainen äiti varmasti tekee parhaansa, eikä tarvitse mitään haukkumista, vaan tukea ja kysyttäessä neuvoja. Tsemppiä viimeiseen käyntiin. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka ymmärrän ettei se helppoa ole. :/

    VastaaPoista
  4. Tai siis viimeisiin käynteihin... :)

    VastaaPoista
  5. Kiitti. Pääasia et reumalla ne on tukevia ja kannustavia. Pari kertaa vielä niin Ipana siirtyy kouluterkan puolelle. Toivottavasti siellä ollaan kivoja ja tahdikkaita. Nykyään kun lapsilla saattaa olla syömishäiriöitä jo kolmannella luokalla. Mä tähtään Ipanalla terveeseen itsetuntoon ja et se saa olla just sellai kun haluu paitsi ei tietenkää saa käyttäytyä ko älyvapaa. Sääntöjä on noudatettava

    VastaaPoista

Kiva kun kävit, rustaa jotaki!