Lei-lei-leivotaan kakkua

Kun saan päähänpinttymän, en pääse siitä eroon. Niin kävi nytkin. Eräänä päivänä sain päähäni idean, että teen anopilleni hänen hevosistaan kakun suklaasta synttärilahjaksi heinäkuussa. (Vaikka vannoinkin etten muovaa suklaata vähään aikaan). No idea ja toteutus pyöri päässäni, kunnes tajusin, etten pääse siitä eroon, joten päätin toteuttaa ideani arjen piristykseksi. Tiesin, että se tulee vaatimaan aikaa (ja kärsivällisyyttä) ja olin varautunut siihen. Piirsin kuvan leivinpaperille ja valmistauduin huollella, sillä olin päättänyt tavoitella mahdollisimman realistista lopputulosta karvoineen päivineen. Kuvaan lopulta sitten päätyikin vain yksi heppa. 11,5h pikkutarkan työskentelyn ja hajonneen (ilmastointiteipillä koitin paikata, ei onnistunu) pursotinpussin jälkeen olin valmis ja varsin tyytyväinen lopputulokseen. Tomusokerin kanssa työskentely oli yllättävän vaikeaa, samoin kun turkinpippureiden, mutta valkosuklaa oli positiivinen yllätys. Kakku oli sen sijaan nopeampi tapaus. Käytin omakeksimääni (Ipanan kummitädin syntsillä vähän sovelsin omasta päästäni reseptin ja suureksi yllätyksekseni se olikin hyvää) reseptiä ja se oli alta tunnissa valmis ja hyvä tuli. Pinta tosin ei ollut tasainen ja maksoin siitä aamulla kun laitoin suklaakoristetta, katkesi hevosenkenkä kahtia. Kun yritin korjata sitä, katkesi se vielä useammasta kohtaa. Kakku sai hyvän vastaanoton. Kertokaa tekin mielipiteitänne, muistuttaako koriste esikuvaansa :)