Apila

Pitäs, pitäs, pitäs, tottakai pitäs. Aikaa ei tunnu olevan tälle blogille, vaikka aiheita mistä kirjottaa olis vaikka millä mitalla. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja yritän tehdä parannuksen.

Jälleen ollaan kuntoutumassa täällä Apilassa. Pari huonosti nukuttua yötä takana, mutta muuten ollut kivaa. Ekana yönä näin kauhuleffapainajaisia, eli uni oli juuri kun jostain kauhuleffasta ja muutenkin elokuvatyylinen. Sen verran oli minuski eloonjäämistaistelijan vikaa, että olin sotkeutunu puhelimen laturii. Kun heräsin painajaisestani, huomasin, että kello olikin vasta yksi, joten ei oikeen hereillekkään voinut jäädä. Kaiken lisäksi rupesi vielä yskittämään niin, että luulin tukehtuvani. Loppuyö sujui suht rauhallisesti. Viime yönä taasen sitten heräilin vähän päästä. Kaksi yötä jäljellä, toivottavasti sikeemmissä tunnelmissa. muuten ollut ihan jees. Ruoka tosin ei oo hirveen lapslähtöstä ollu. Ekana päivänä oli kasvislasagnea ja stroganoffia, blaah. Tosin mä tykkäsin kasvislasagnesta, mut pennut ei. Iltapäivällä oli kermaista lohikeittoa, mikä oli jonkinmoinen suksee. Eilen oli paneroituja possunpihvejä, mitkä taasen maistu aikuisille, muttei juurikaan lapsille. Iltapäivällä taasen oli jotakin oksennusta, mikä kait oli olevinaan jonkinlainen kanaruoka. Sitä ei syönyt kukaan. Tänään lounaalla oli kalamureketta ja kasvispullia, voitte arvata maistuko lapsille? E-I ei, vaikka mun mielestä oli ihan ok:ta. Päivällisellä lihakeittoo, mikä ei jälleen ollu kenenkään lempparia, juuri ja juuri edes syömäkelvollista. 

Muuten on ollut toiminnantäyteistä. Uitu on joka päivä ja eilen lapset askarteli t-paitoja ja tänään lapset leipo pullaa, kun aikuiset retkeili luonnossa. Pelattiin iltapäivällä mölkkyä ja vedettiin Ipanan kanssa iltavilakalla puolen tunnin tehoreeni salilla ennen iltauintia. Luulis että nukkuttais. Ipana on viihdyttäny mummoja tapansa mukaan laulu- ja tanssiesityksillä ja aulan-tätillekkin on muistanut jo monet piirustukset piirtää. Kaikki on haltioissaan kun neiti osaa jo uida, lukea ja kirjoittaa. Ollaan toki askartelemaspaskartelemassakin käyty. Kerkesin jo tehä koivunoksista perhos-krassin, rautalangasta sudenkorennon ja helminilkkakorun. Ipana teki myös helmirannekorun. Huomenna olis viel askarteluu, joten eiköhän me sieltä sitten löydytä. Teen tulevaan kissalandiaani ovikyltin :) . Postaan koosteen jossain vaiheessa, kun saan kuvat otettuu, että mitä kaikkea näiden Apilajaksojen aikana on nyt tullu askarreltua. 

Tää on meen viimei jakso tällä päätöksellä. Ipana on niin hyvässä kunnossa, että kela päätti evätä meiltä kaiken. Nou fysioo, nou terapiaa, nou korotettuu vammaistukea ja tää kuntoutuski muuttuu harkinnan varaseks kun nyt on ollu 21pv/vuosi, niin nyt on sitte 18pv/2vuotta. Juu on hienoa, jippii! Ipana voi hyvin ja me voidaan siirtyä "normiarkeen" kun käyntei ei niin paljon, mut kun jotenki tähän on tottunu kuiteskin ja tää tuli niin äkkiä. Tuntuu että jäädään vähän tyhjän päälle. Tältäkö pikkulinnuista tuntuu, kun emo potkasee ne pesästä? Kokeillaanko mekin nyt siipiämme, miten pärjätään ilman jatkuvaa tukea? Puhelimen päässähän kaikki on, mutta on ollut niin kätevää kysyä, kun usein nähdään. Nyt ollaan jännän äärellä. Ipanan eskarikin alkaa syksyllä ja arvatkaas mitä, mut kutsuttii soveltuvuuskokeeseen Tampereelle. Muutoksia edessä paljon lyhyessä ajassa. Hain vakiduuniin hollolaan, että jos sen saan, niin en mä mihkää muuta, mutta tokihan mä siihen kokeeseen meen, että saan jalkaa oven väliin. 

Me oltiin muuten maanantaina täällä ajoissa, siis AJOISSA! Vau, tänne siis voi keritä yhdeksäksikin. Onkos tää nyt meen kahdeksas jakso ja parhain mihin oon tähän asti pystyny on kympiks ja sillonkaa en nukkunu koko yönä. Osasyy siihen, että oltiin ajoissa, oli se, että olin suurimman osan pakannu tavoistani poiketen jo lauantaina. Syy siihen, että näin oli päässyt käymään, oli MiEs. Molen siis tavannu miehen ja se on aika ihana. Ja koska olin menossa mummolleni sunnuntaina aamulla viettämään äitienpäivää ja hän oli illalla tulossa meille, pakkasin kaiken minkä pystyin lauantaina, ettei siihen menis liian kauan aikaa. Ärsyttävän positiivinen vaikutus hänellä eikö totta?

Nyt näihin tunnelmiin on hyvä katkaista, sillä munkin on joskus nukuttava (oikeesti!). Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon jatkaa huomenissa. Jos sanani syön, niin se ei ketään yllätä niin mörökölli minut vieköön!