Nepetalactone: maaliskuuta 2014

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Moon nyt niin lomalla!

Ei lasta, ei eläimiä, ei kiirettä ,ei stressiä, ei pyykkiä, ei imuria. Mä oon niin lomalla!

Itävalta, Wien here I come!

torstai 27. maaliskuuta 2014

Aivopieru

Eilen sydän jätti enemmänkin kun pari lyöntiä väliin.

Ipana on käynyt musiikkiterapiaryhmässä ja koska se ei nyt tunnu sopivan Ipanalle, niin tuumimme terapiatätien kanssa yksilöterapiaan siirtymistä. Sen alkamisajankohdasta oli tarkoitus jutella eilen psykan poliklinikalla päksissä eilen klo. 10.00. Olin vähän etuajassa ja puhuin ystäväni kanssa puhelimessa ja rekisteröin, että takapenkillä oli hiljaista. Oletin Ipanan nukahtaneen ja puhelun lopetettuani käännyin sanoakseni: "Herätys nyt ollaan peril...". TYHJÄ! Istuin oli tyhjä. Sekunnin sadasosan mul kävi mielessä, et ei helvetti ooksmä unohtanu sen terkkarin pihaan (keskiviikko on piikkipäivä), kunnes tajusin, että niin joo kyl mä sen ihan vein hoitoon kun sinne palaveriin piti mennä yksin.

Selvennökseksi siis, en todellakaan ole ikinä unohtanut Ipanaa minnekkään (vaikka välillä tekis mieli), mutta se oli ensimmäinen järkeenkäypä selitys, minkä mun aivot rekisteröi kun tuijotin sitä tuolia, kunnes samantien tajusin, miten asia on. Totaalinen naamapalmu-hetki.

Onneks kukaan ei ollut todistamassa tähtihetkeäni, mutta olihan siitä pakko heti kaikille infota.. :D

Viimeisen kerran

Lupaan (tosin kädet ristissä varmuuden vuoksi), että tää on viimei kerta kun vaahtoon tästä asiasta (täällä), mutta sen verran tää asia mua kuohuttaa, etten saa ees pakatuksi vaikka reissu itävaltaan on jo huomenna. Elikkä: Samaan aikaan kun kansanedustajien palkat nousevat, niin velkojen nimissä lapsiperheiden ja muiden vähävaraisten tuet ajetaan alas. (Okei, tiputus on vain. n 7e, mutta jos tämä on mentaliteetti, niin ei mahu mun järkeen.) Lapsilisien nostamisesta tapeltiin vaikka ja kuinka kauan ja hirveet otsikot isolla, että nyt ne nousee ja nousiks ne ihan 80 centtiä vai peräti yli euron. Silti kansanedustajille kuuluu automaattinen palkankoroitus, ihan kuin ne ei nyt jo nostaisi hävytöntä palkkaa kokouksien läsnäoloprosenttiin nähden. (paikalle mennään ko jaksetaan ) Lisäks ne soittelee seksipuhelunsa liittymästä, minkä puhelinlaskut maksetaan verorahoista. Miten olis se 20e palkanalennusta korotuksen sijaan ja käytettäs seki raha niihin velkoihin ja lähetettäs ne torkkupeitot avustuspakettina sinne ukrainaan tai kreikkaan. Se tuskin vie yhtäkään kansanedustajaa vararikkoon, ehkä sais jopa hoitamaan duuninsa paremmin. Eiköhän tässä kusessa olla muutenkin. Suomessa pitäs tehdä Obamat ja kansaedustajat voisivat harkita (syvästi) seuraavansa rakkaan presidenttimme esimerkkiä. Ei niinko vissii maallikon maalaisjärki riitä, kun mun näköön tää alkaa olla aika helkutin korruptoitinutta toimintaa. Mekö hyvinvointivaltio? Ehkä niiden silmissä, joiden loma-asunnot ja *****-lounaat on maksettu verorahoista. Kokoajan työttömyys lisääntyy, mutta elämiskustannukset kasvaa. Ruuan hinta, vuokrat etc. Mikään työpaikka ei enää ole varma. Sitten niistäkin vähistä otetaan, muttei niiltä, joilla ei olis hätäpäivää. Sitte nää samaiset ihmiset muuttaa tän holhousyhteiskunnaks. Autetaan väkisin ihmisiä, muttei niitä, jotka tarvii ja pyytää apua. Niille sanotaan ettei ole resursseja, koska ne resurssit on käytetty niihin jotka ei tarvitse apua. Missä menee pieleen? En käsittääkseni ole ainoa joka ajattelee näin. Miksei tätä mätää systeemiä lähdetä muuttamaan, ennenkuin ollaan niin pahassa pulassa, ettei sieltä ylös nousta?? Ei ihme, että lapset voi huonosti tässä yhteiskunnassa, missä maalaisjärjellä ei ole mitään tekoa. Jos uskoisin, että väkivalta ratkaisee mitään, ehdottaisin kapinaa tai sisällissotaa, mutta koska mielestäni sivullisia uhreja tulisi likaa ja en usko väkivallan ratkaisevan mitään (jätin tähän sulkuihin tulevan ajattelematta kuitenkin ääneen) ja enemmänkin pahentavan asioita, joten tyydyn rukoilemaan päättäjille järkeä ja nielemään kiukunpuuskiani.

Tulipas kevee olo. Huh!

p.s. toivottavasti oli sen verta linkkejä, että en ihan lämpimäkseni p****a tässä jauha.

Kuva:google kuvahaku

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Unennäkijä

No niin. Nythän siis on käynyt niin, että Ipanan nukkumiskäyttäytyminen alkaa muistuttaa omaani. Se kuorsaa, kiskoo peittoa ja nyt uusimpana ilmestyksenä unissapuhuminen. Äidin pitäs nyt olla innoissaan. Ipanan ekat sanat -unissaan. Tai aineki ekat mitkä mä kuulin.

Heräsin siis tänää aikasemmin ja otin käteni Ipanan pään alta katsoakseni puhelimen kelloa, kun Ipana sanoi: "Laitetaan se tähän"
Katsoin Ipanaa ja se oli ihan umpiunessa. Säälin mielessäni Ipanan tulevaa aviomiestä, annoin pusun Ipanan otsalle ja nousin ylös.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Mieltäni pahoittaa..

Ainekirjoitushaaste, vihdoinkin saan otettua osaa. Ja mikä mahtava aihe. Jos joku ei tiedä, mistä on kyse, niin Liinan sivuilta voi lukea alkuperäisen tehtäväannon, mutta lyhykäisyydessään: Joka kuukausi joku bloggaaja keksii aiheen, josta kaikki muut sitten kirjoittaa samana päivänä ja samaan kellonaikaan aineen (tässä käytetään ajastusta). Tästä tehdään sitten kooste, että kaikki voivat lukea toistensa aineita ja mukanaolleiden kirjoittajien joukosta arvotaan seuraava aiheen keksijä poissulkien jo keksineet. Tällä kertaa aiheen nro. 7, antoi Kupla-blogin Paula. Kuva on Täti-ihmisen käsialaa ja räätälöity tähän ainekirjoitushaasteeseen. On ollut tapana käyttää sitä kaikkien aineissa.

Mielensäpahoittaja

Mistä minä siis pahoitan mieleni? Monestakin asiasta, eläinrääkkäys (eritoten ketunnyljentävideot ja pentutehtaat, poissulkematta mitään eläimiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua), ilkeät teot, onnettomuudet, lapsiin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta, maailman tilanne ja jos joku tekee jotain pahaa tai sanoo jotain pahaa minulle tai läheisilleni. Mutta on kaksi asiaa, joista kanssani ei kannata keskustella, koska otan yksinkertaisesti liikaa kierroksia. Molemmat alkavat E:llä. Ensimmäinen on EU. Ja tottakai kansanedustajat torkkupeittoineen. Olen opiskellut eläintenhoitajaksi (isoin osa-alue tutkinnostani on maatalous, joten voitte arvata loput) ja minut on kertakaikkiaan aivopesty EU-kielteiseksi. Mikään ei toimi, ruoka on kallista ja maatalous katoaa Suomesta. Myös verorahojen käyttö välillä saa kierrokset kohisemaan. Esimerkkitapauksia kun reumasairaala lopetettiin, mutta silti oli varaa kunnanjohtajien huoriin ja kansanedustajien torkkupeittoihin (Huomaan, että mul on selkeesti joku ongelma noiden torkkupeittojen kanssa, mutta se oli kerta kaikkiaan pöyristyttävää..) Ipanalla on siis lastenreuma ja meidän kannalta tosin oli onnekasta, että Heinolan reumasairaala lopetettiin, koska kaikki ammattitaitoset ja ihanat lääkärit siirtyi sieltä meille Päksiin. Mutta se siitä, oliskohan ollu, että elettiin jotakuinki vuotta 2006, kun etlarissa oli kysely, että kun Lahtea ei muisteta mistään, niin jos tehtäis sellai taideteos radiomastojen väliin, joka sitte olis aina maisemakorteissa ja Lahti sitten siitä tunnettaisiin. Se taideteos olisi möykky, joka ei esittäisi mitään ja se maksaisi muutaman miljoonan tai miljardin verorahoja, että miten ois? Kumma kyllä tää ei saanu tulta alleen. No sitten jäi muutaman vuoden päästä kunnanjohtaja kii verorahojen väärinkäytöstä eikä saanu ees fuduja ja nyt sitten on projektina toriparkki, mikä on venyny ihan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Silti tolkutetaan, ettei mihinkään ole varoja eikä resursseja. WTF? Tuosta Ipanan reumasta tuli kolmas mielensäpahoittaja aihe, mutta palaan siihen kohta. Toinen E:llä alkava asia, on Eerika ja lastensuojelun nykytilanne. Lastensuojelua ja huostaanottoa käytetään uhkauksena, pelotteena, kiristyksenä, näpäytyksenä ja rangaistuksena. Mihins jäi se lapsen suojelu ja auttaminen? Sillon ei ~~jumalauta~~ kökkö auteta, vaikka olis mitä todisteita nenän edessä, mutta sitten toinen ääripää, mitä nyt on ollut paljon julkisuudessa esillä, että lapsi viedään käytännössä mistä syystä vaan, jos on päätetty viedä. Oli todellista aihetta tai ei. Joo en usko, että sinne on syyttä alunperin menty, mutta onko ne syyt tosissaan ollut aina niin painavia, että pitää erottaa lapsi vanhemmistaan? Tästä tulee vuosien, jopa loppuiän traumat lapsille ja vanhemmille. Ja miten niillä videoilla sossut retuuttaa lasta. Ai hyvä tavaton kun adrealiini kiehuu veressä, nyt meinaan päästiin aiheeseen. Ja miten tällaisilta vanhemmilta, jotka on yrittäny hakea apua sossusta ja kiitoksena heiltä on viety lapset, niin käsittelee tätä Eerika tapausta? 11 lastensuojeluilmoitusta, likassa psyykkisiä ja fyysisiä vaurioita ja silti annettiin isän tappaa lapsensa vielä äitien päivän aattona. Miten käsittämättömältä se voi tuntua, jos lapsi on viety vaikkapa sen takia, että naapuri on ilkeyksissään ~~kun koirasi paskoi eilen hänen nurmikolleen~~ soittanut ja sanonut, että hakkaat lastasi, vaikkei se olisi totta ja sitten luet lehdestä, että isä sai lapsensa takaisin lapsen vastustelusta huolimatta, vaikka lapselta puuttui hiuksia päästä ja mustelmilla koko kroppa. En voi edes kuvitella, miltä se tuntuu, koska itseäkin jo suututtaa niin paljon kun luen noita juttuja, että on kaikki herneet ja porkkanamaakin nenässä. Lastensuojelulla ei ole mitään selkeää ohjenuoraa, vaan kaikki lait on tulkinnan varaisia. Ihmisiä työssä joo ja jos jonkun naama ei miellytä, niin häntä voi vähän näpäyttää ja siihen leipääntyy ja virheitä sattuu, mutta ~~helvetti~~ kökkö sentään he päättävät ihmisten elämistä! Ja usein ne päättäjät ei oo ees tavannu näitä perheitä. Ei kirurgikaan ketään tappaa saa kun potilaan naama ei nappaa tai on huono päivä ja ~~vituttaa~~ kököttää. Sossuista on tullut mielivaltaisia ja kaikkivoipia. Ihmisten oikeudet on poljettu maahan. Mun mielestä tollasessa ammatissa, kun sulla on käsissä toisten elämä, pitäs olla sikatiukat psykologiset kokeet, ennenkun virkaan pääsee ja pistokokeet vuoden välein. Ihan vaan jo senkin takia, että nykyiset työssäolevat on ihan liian ylityöllistettyjä ja he näkevät työssään rankkoja juttuja ja joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä, niin onko he varmasti kykeneväisiä siihen? Sitäpä ei kukaan ole arvioimassa. Lisäksi mun mielestä he ei saisi enää piiloutua koneiston taakse, vaan heidän pitäisi joutua vastuuseen teoistaan ja sanoistaan. Joku asia voi olla ihan normaalia tai tottakin, mutta kun sen esittää tietyllä tapaa, niin mistä vaan saadaan pystyyn huostaanoton alkeet. Maalaisjärki siis tähän touhuun ja myös se, että sen sijaan että he keskittyisivät etsimään pienintäkin virhettä, mistä jallittaa vanhempia, keskittyisivät hoitamaan kunnolla Eerikan kaltaisia tapauksia, mistä oli selvät todisteet ja merkit, ettei resurssipulaa syntyisi. Jokos oisin vaahdonnut tästä aiheesta tarpeeksi? HUH :) No sitten Ipanan reumaan vielä. Täällä asiasta itseasiassa jo angstasinkin. Elikkä siis, vertaistukiryhmät ja muut reumalapsien vanhemmat. Tää menee rankasti yleistyksen puolelle ja kunnioitan kyllä kaikkia muita vanhempia, sillä monelle tää on tosi raskasta, mutta kun on vanhempia, mitkä melkein kilpailee siitä, kellä on kipein lapsi. Niillä se reuma on koko elämä, siitä puhutaan koko ajan, itketään mikä nivel on millonki ja mitä hoitoja seuraavaksi ja eletään sitä reumaa, ei lapsiperheen arkea. Sitten jos lapsella on ekaa kertaa parempi tilanne ~~pistetään se~~ annetaan sen pelata wii:llä kolme tuntia nyrkkeilyä ja sitten äkkiä takas valittamaan vertaistukiryhmään että: "Nyt meidän Annikirsileenajarmoilkkamattia sattuu käsiin kun pelas muutaman tunnin wii:llä pitäskö huomenna soittaa reumalle?". Että ne on raivostuttavia. Mä nään niin punasta, kun ei niiden lapset ikinä voi parantua, kun ei lapset eikä vanhemmat usko parantumiseen. Ekaa kertaa kun oltiin kuntoutuksessa, tokas yksi äiti, että: "En mä ainakaan usko, että mun lapsi paranee ja oon hyväksyny sen". Multa jäi suu auki. Sen takia tässä pentua piikitetään kaksi piikkiä viikossa, että se nimenomaan paranee ja se on se ainoa päämäärä, eikä muuta vaihtoehtoa hyväksytä. Piste. En nyt tarkoita, että se reuma pitäisi ignoorata täysin ja lopettaa hoidot. Ei, vaan mielestäni se tulee huomioida, samoin kun rajoitukset, mutta vaikka meilläkin on käyntejä tosi paljon, niin Ipana tuskin tietää olevansa edes sairas. Meistä minä olen ainoa, jota tää tauti millään tavalla kuormittaa tällä hetkellä. Reuma ei myöskään enää näy ulospäin ja me eletään ihan normi arkea, mut käydään vaan ottamassa piikkejä kerran viikos ja labrat kerran kuussa. Fysiot, musiikkiterapiat ym, on Ipanalle harrastuksia ja kuntoutusmatkat lomia. En mä yritä valehdella tai pimittää tietoja, mä kyllä puhun fysioterapiasta ja musiikkiterapiasta sille, mut ei se pidä niitä sairauden hoitona, kun ei sen mielestä itsessä ole mitään vikaa, kun mihinkään ei satu ja siinä Ipana on mielestäni ihan oikeassa. Reumalapsi on kuitenkin ensisijaisesti lapsi, eikä reuma. Ipanalla on seronegatiivinen polyatriitti lastenreuma, josta lääkäri sano (ei tosin meidän oma hoitava, joka on ihana ja kannustava, vaan sellainen vähän kyseenalainen täti, josta nyt en muutenkaa pidä tai sen tavasta hoitaa asioita), et juuri tästä ei parane koskaan ja ennuste on huono. Mä vastasinki sille, että me tehdään sitten Ipanasta esimerkkitapaus ja vilautin leveintä hymyäni. Moni saman diagnoosin saanut on pyörätuolissa ja kolmas biologinen kokeilussa ja käyntejä ja muuta blaa blaa blaa enemmän ko laki sallii. Meidän likka kohta vuoden nivelet puhtaat ja lääkitystä ruvetaan kohta pudottamaan. Kiitos Jumalan ja oman hyvän asenteeni. Näin mä sen näkisin. Ja tottakai myös Ipanan hyvän asenteen. Me ei hyväksytä, että se on Ipanalla aina, vaan tähdätään parantumiseen ja edistystä on tapahtunu. Mä en niille muille vanhemmille muuta voi kun yrittää olla hyvänä esimerkkinä ja kertoa, kuinka vaikea se lähtötilanne oli ja muistaa heitä iltarukouksissani. Mutta tämä on se syy, miksen viihdy vertaistuki palstoilla tai varsinkaan vertaistuki-illoissa. Itse asiassa jo sana "vertaistuki" nostaa karvat pystyyn kun sitä tuputetaan, vaikka ymmärränkin, että siitä on monelle apua ja good for them, tärkeintä, että se apu tulee jostain! Se vertaistuki olisi parasta, missä joku kertoo selättäneensä tämän taudin, jolloin saisin taas kiintopisteen, että: "Hei, joku muukin on selvinnyt, me tehdään se kanssa!" Mutta siellä vertaistukiryhmässä jos meet jotain tän kaltasta sanomaan, niin sut poltetaan noitana, joten sekin siitä.

(Mulla oli aikoinaan myös tosi kielteinen asenne äiti-lapsikerhoja kohtaan... on edelleen...)

No siinäpä muutama, mistä mun mieli pahottuu nälkää näkevien lapsien, ympäristön tilan, eläinten julman ja kaltoinkohtelun yms. lisäksi. Lisäks mun mieltä pahoittaa joskus Ipana. Se osaa välillä sanoa tosi ilkeästi, kun suuttuu. Mistä Ipana sitten pahoittaa mielensä? Ipana saattaa pahoittaa mielensä, jos en kaupassa osta jotain, mutta se on kuitattu sillä, että lupaan ostaa jotain heti, kun hän on siivonnut huoneensa. Siihen loppuu sen haluamiset. Hän pahoittaa mielensä nukkumaan mennessä, kun aina on liian aikasta ja ei saa unta, silti sitä ei päästä millään aamulla ylös. Hän pahoittaa mielensä, jos on tehnyt jotain rumaa tai rikkonut jotain, tai viimeistään kun jää siitä kiinni. Hän pahoittaa mielensä, jos joku tulee sotkemaan leikit tai sanoo hälle rumasti, joskin osaa kyllä ~~liian~~ varsin tehokkaasti pitää puolensa. Mutta suurin Ipanan mielenpahoittaja on kylästä lähtö. Se on semmoi kyläluuta että. Mitä kauemmin kylässä on oltu, sitä vaikeempi sieltä on lähteä. Pahin kaikista, jos se on ollu yksin siellä, niin huuto alkaa jo, kun se näkee mut ovella. Mä olen maailman kamalin, inhottavin, huonoin ja ilkein äiti ja pilannu hänen elämänsä. Toisessa hetkessä kun annan autossa istua etupenkillä tai katsoa muumit ennen nukkumaan menoa, niin mä olenkin maailman ihanin, kaunein ja paras äiti. Mennään tällä..

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Neuvola

Taas se olis edessä. Onneks viimeisiä kertoja. Listasin aineessani, joka kuuluu ainekirjoitushaasteeseen (ja tulee julkaisuun myöhemmin), asioita, jotka pahoittaa mielen. Aineesta tuli muutenkin pitkä, joten kiteydyin vain muutamiin, mutta jos oikeasti haluaa tuntea tekevänsä kaiken väärin ja itsensä huonoksi äidiksi, niin kannattaa mennä neuvolaan. Meillä on ollut 4 eri neuvolaa ja olen ollut ystävien mukana ja KAIKKI antavat ihan eri ohjeita. Jos sitten selität, että vauva nukahtaa paremmin vellin kanssa ja ei siihen ennenkää oo kuoltu, niin neuvola hymyilee kärsivää hymyä ja kirjoittaa ettei äiti kuuntele neuvolan ohjeita. Me on selvitty joo-joo-joo meiningillä hyvin, mutta sitten on semmoi kun ne käyrät. Ipanan pituus on menny mukavasti keskikäyrän yläpuolella aina tasaisesti, mutta paino sen sijaan siksakkia reilusti ylhäältä reilusti alas. Olen siis kuunnellu sata kertaa miten oikea ja riittävä ruokinta vaikuttaa kasvuun ja pitää pitää huoli, että syö tarpeeksi, kuin myös ei saa syöttää liikaa kun lapsena opitut ruokatavat kantaa aikuiseksi asti ja blaa blaa blaa. Noh, näistä on kanssa selvitty joo-kyllä-tämä selvä-mentaliteetillä, mutta sitten puhkesikin tämä reuma ja mukaan tuli kortisonihoidot. Meillä tietysti ei voinut siunaantua viereisessä kopissa olevaa reuman tuntevaa neuvolan tätiä, koska neuvolat menee asuinpaikan mukaan. Noh, kortisonihan aiheutti sen, että likan pituuskasvu stoppas ko seinään ja se rupes turpoon ko pullataikina. Neuvola huomautti liikunnan puutteesta ja reilusta ylipainosta, johon mä huomautin kortisonista ja ammattitaitois(emm)ista lääkäreistä, jotka tilannetta seuraa eivätkä ole huolissaan, vaan päin vastoin sanovat, että tilanne korjaantuu kun kortisoni lopetetaan. Juu ei tää kaikki kyllä selity turvoituksella. Vastasin, että hän voi ihan itsekin katsoa, että selvä syy yhteys pituuslasvun hidastumiseen ja vetosin taas reumalääkäreihin ja siihen oli hänen sillä kertaa tyydyttävä. Sain kuitenkin tyytymättömiä katseita vastaukseksi. Sitten kun mutsi vielä aloitti saman rallin, että pitäs katsoa miten Ipana syö, kun on selkeästi ylipainoinen, olin jo ihan itkun partaalla. Noh, sitten tässä kävikin niin, että Ipanan tilanne alkoi viime kesänä ratkaisevasti muuttua. Ei enää kortisonia. Muutos ulkoisesti tapahtui myös hyvin nopesti ja sen huomasi kaikki. Ipana rupesi kaventumaan silmissä ja pituutta tuli puolessa vuodessa 7cm. Olisiko sittenkin voinut olla, että minä olin oikeassa ja reumalääkärit? Myös äiti pyysi anteeksi huomattuaan muutoksen. Nyt olis muutaman viikon päästä edessä Ipanan neuvola ja pitäis mennä sinne voittajafiiliksin, että mä olin oikeassa, mun lapsessa ei ole vikaa, mutta lähinnä vaan ahdistaa. Missä kaikki kannustavat neuvolat ovat, jotka sanovat kuinka hyvää työtä olet tehnyt? On varmasti vaikea arvioida lasta yhden käynnin vuodessa perusteella, mutta sitä suuremmalla syyllä heidän ei kuuluis tuomita ja jos on sairaus mitä he ei ymmärrä, niin viitsisi edes ottaa selvää asioista. Mä en edes ymmärrä miks mä ees otan tän näin raskaasti, kun ei sil oo yhtään mtn merkitystä mitä ne siellä sanoo. Laitan tähän loppuun vielä kuvan Ipanasta ennen reumaa, kortisonihoitojen aikana ja nyt kun siitä on selvitty, niin tekin näette muutoksen, mikä tapahtu jo pelkästään kasvoissa.
Eka kuva syksy 2011, toinen kuva kesä 2013 ja kolmas kuvä tänään.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Karkkihammas

Project maman blogista löytyi tällainen karkkihaaste, minkä ajattelin olevan itselleni haaste, koska en juuri syö karkkia.

Ideana siis Topittaa kymmenen mässyä, jota tulee syötyä. Top 3 oli helppo, mutta muita täyty vähän miettiä. Ykkönen ja kakkonen on nykyään aika samoilla lähtöviivoilla.

1. Pantterit

Näitä olen rakastanut ihan aina. Ostan pussin ainaa yleensä reissusta tai laivalta ja sitten varjelen sitä kaapissa, niin ettei kukaan saa koskea kun ne on MUN karkkeja ja säästelen, että niitä sitten on. Ne vaan on parhaita.

2. Panda POP:it, fudge ja jelly

Nämä ovat varsin uusi tuttavuus. Olen ihan koukussa, täytyy myöntää

3. Kirpeät omenaremmit

Vesi herahtaa kielelle kun edes ajattelen. mmmmm omnomnomnom. Se kirpeä, raikas maku, harmi ettei näitä saa niin helpolla ko ennenvanhaan

4. Eminemit

Ja sit ne smartiesit vai mitä ne on mitä on niis prinsessatuubeissa aina taxfreessä. Ostan aina itelleni ~~kaksi~~ yhden ja Ipanalle yhden...

5. Pätkis

Niihin vaa tulee himo. Joskus. Ne pussit on hyviä, tosin en saa sellasta kokonaan kyllä tuhottua.

6. Hedelmäkarkit

Ässämixin hedelmät ja ne nooan arkin eläimet ja tuttifruttiaskit yms.

7. ~~Neekerin~~ suukot

Varsinkin mansikat. Ne on vaan hjyviä, muttei niitäkään kärsi montaa syyä.

8. Joulusuklaakonvehdit

Näitä oottaa koko vuoden, mutta sitten niihin kyllästyy kyllä nopeasti, paitsi tämän vuoden erikoistuote fazerin joulumaustesuklaakonvehdit. Niitä olis pitäny ostaa koko vuodelle.

9. Angry birds pussin oranssit

Sama juttu muumi-pussin kanssa. Miks niitä on pussissa aina vaan joku kolme? Niistä tulee Ipanan kaa aina riitaa. Kun mun mielest mä voisin syyä ne kolme sieltä kun se tykkää niistä muistakin...

10. Pääsiäispatukat

Otetaan nyt tähän pääsiäisen kunniaksi enkeli patukat ja tipupatukat mitä saa virpomislahjaksi. Röllimunat oli kanssa positiivinen yllätys.

Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi, koska en siis syö juuri karkkia. Suolapähkinät sen sijaan ovat paheeni ja jäätelökin on hyvää, mut en varsinaisesti oo makean ystävä. Täydennän jos jotakin tulee mieleen. Mennään samoilla kun Katja, eli tehköön ken tahtoo :)

Kuvat: Google-kuvahaku